Ihanaa joulun aikaa!

Lumipyryssä

On pyryttänyt lunta ihan valtavasti. Miten ihanaa! On niin kaunista. Aamulla herätessäni lunta tuli niin paljon etten nähnyt vastapäisiä taloja. Auton olen tämän kahden päivän aikana putsannut ainakin viisikymmentä kertaa. Se on aina ihan luminen kun hetkeksi pysähtyy. Eilen löysin ihanan pienen lahjatavara liikkeen. Minulle uuden, muuta kuulemma kuitenkin jo 50 vuotta vanhan. Ihana löytö! Nyt istyn kynttilän valossa ja odota joulua. Odotan jo kovasti. Ja matkaa myös!

Talvipakkasella

Tämän ihanan villatakin sain lahjaksi viime jouluna. Olen käyttänyt sitä paljon, ja se näkyy. Nukkaa kertyy sinne tänne, mutta se ei menoa haittaa. Erityisen kovassa käytössä se on nyt tällä säällä. Tällä talvipakkasella, kun tuntuu ettei mikään vaatekerta ole tarpeeksi. Nautin tästä lumesta ja tästä kylmästä, mutta samalla palelen koko ajan. Sisälläkin. Minulla on muutenkin menossa värillisesti harmaa-kausi. Jostain syystä se väri miellyttää tällä hetkellä kovasti ja uusimmat hankinnatkin ovat tainneet olla pitkälti harmaita. Ei harmaan aina tarvitse olla kirosana. Siispä, valkeaa ja harmaata joulun odotusta!

Vaikeaa aikaa

Siitä on aikaa kun olen viimeksi kirjoittanut. Siitä on liian kauan aikaa. Minulla ei vain ole ollut sanoja. Minulla ei vain ole ollut kuvia. Minua ei vain ole huvittanut. Olen voinut taas kovin huonosti. On jotenkin erityisen vaikea aika taas. Mutta ei siitä tänään sen enempää.

Joulu on tulossa. Joitakin koristeita olen ottanut esille. Paljon en ole jaksanut. Olen lähdössä kaksi päivää joulun jälkeen, Bangkokiin poikaystäväni luokse. Odotan sitä. En ole jaksanut juuri miettiä joulua. Se on harvinaista minulle. Todella harvinaista. Yleensä olen niin jouluihminen. Rakastan tätä koko aikaa. Joulun odotusta ja joulukatua. Kierrän kaikki myyjäiset ja markkinat. Nyt kaikki se tuntuu jotenkin kaukaiselta. Väsyttävältä ja rasittavalta. Kaikki mitä pitäisi ylipäätään tehdä. Niinpä en tee. En ole tehnyt paljon mitään ja niin saa nyt tänä vuonna olla. Lahjat minulla on ja se riittää. Ja kortit. Ja joulutähti. Ja on minulla joulukukka ja pipareita. Uusi mekkokin jouluksi. Onhan siinä paljon, mutta se on se tunne joka puuttuu. Se voimakas tunne sisällä, onni ja rauha. Joulunilo. Olen kadottanut sen. Toivon että se palaa, viimeistään ensi jouluksi.

Ystäviä

Olen tavannut kahtena peräkkäisenä päivänä kahta vanhaa ystävääni, joihin pidän ihan liian vähän yhteyttä. Eilen vietin ihanan päivän kahden ihanan tytön kanssa. Molempiin olen tutustunut kesätyössä Lintsillä, toista näen aivan liian harvoin. Hänen seurassaan tulen aina hyvälle tuulelle. On ihanaa, kun maailmasta löytyy peruspositiivisia ihmisiä. Sellaisia, joiden ensimmäinen reaktio on lähes aina positiivinen. Sellainen tahtoisin olla. Joskus olin - ainakin enemmän kun nykyään.

Tänään puolestaan näin vanhaa koulukaveria, jonka olen viimeksi nähnyt varmaan puolitoista vuotta sitten. Oli ihanaa vaihtaa kuulumisia ja pohtia mihin tämä maailma meitä kuljettaa. Suunnitelmat ovat ilmeisen auki molemmilla.

Kiitos ihanille ystäville, joiden kanssa arki tuntuu valoisammalta. Kiitos, että olette olemassa!

Suunnitelmissa

Suunnittelen matkaa. Uutta. Vähän pidemmäksi aikaa. Poikaystävä on edelleen vaihdossa Bangkokissa. Mikä tilaisuus lähteä Thaimaahan. Singaporessakin ajateltiin käydä. Lähden joulun jälkeen. Se on jo varmaa. Mutta se paluu. Se on varsin epävarmaa. Piti olla vain kolme viikkoa. Nyt minulla ei kuitenkaan olisi esteitä olla vähän pidempäänkin. Ajattelin helmikuun loppuun. Mutta sen jälkeen olisi ihana lähteä vielä Australiaan. Se taitaa kuitenkin mennä sitten liian pitkälle. Kouluihin kuitenkin on haettava. Silti ajatus houkuttelee, että kuukausi Australiassa. Kerran sen ajan olen siellä viettänyt. Se oli mahtavaa. Ikimuistoista. Nyt sen voisimme tehdä yhdessä. Kuitenkin koko ajan mietin, mikä on järkevää. Ja terapiaakin kuitenkin pitäisi tulla jatkamaan. Viisumi on kohta hankittava. Ja siihen tarvitaan ilmeisesti paluu lippu. Joten minulta odotetaan päätöksiä. Olen vaan niin valtavan huono tekemään niitä!

Mitäpä jos...

Kuulin tämän kappaleen (Samuli Putro: Mitäpä jos) tänään ensimmäisen kerran. Sanat olivat niin osuvat edelliseen kirjoitukseen viitaten, että halusin teidänkin kuulevan sen. Rohkaiseva. Sain voimia tähän sumuiseen päivään.


http://www.youtube.com/watch?v=3Ki7baaB-s8

Ajatuksia sohvan nurkassa

Tässä minä istun. Turkoosilla sohvallani ja mietin mitä kirjoittaisin. Pää on täynnä ajatuksia ja ongelmia, mutta en osaa pukea niitä sanoiksi. Tämä tällainen sanattomuus vaivaa minua usein. Pää on niin täynnä sekavia ajatuksia ja huolia että rintaa puristaa. Minä haluaisin osata olla rento. Haluaisin osata nauttia tästä mitä on nyt. Mutta aina minä mietin, mitä jos asiat olisivat toisin. Jos olisin valinnut toisin, sanonut toisin, tehnyt toisin. Ja edelleen minä pelkään. Naurettavalla tavalla pelkään elämää. Eikö se ole juuri se asia mistä kuuluisi nauttia? Elämähän on se kaikki mitä meillä on. Ja silti minä pelkään. Pelkään niin että itken, kun en muutakaan osaa.

Helminauhaa

Mieleni on ollut pitkään kuin helminauhaa. On parempia hetkiä, jolloin ollaan helmen päällä. Helmen pinta on kuitenkin petollisen liukas. Hetkessä sitä taas putoaa pohjalle. Helmien väliin. Rakoon, josta on vaikea kavuta ylös. Sitä liukuasta helmen pintaa. Toistaiseksi hyvästäkin on vaikea nauttia täysillä, sillä liukastumista pelkää jatkuvasti. Sen tietää taas olevan edessä - tulevan vastaan jossakin vaiheessa. Ero mielessä ja helminauhassa on se, ettei mieli toimi aivan yhtä tasaisesti. Samallaisin tasaisin välimatkoin ja täydellisin muodoin. Välillä ollaan pinnalla vähän pidempään ja toisinaan taas raot tuntuvat liian syviltä, että niistä pääsisi ylös. Toivon että jossain vaiheessa helminauhani katkeaa. Tai että saavun lukon kohdalle, joka jollain konstilla aukeaa. Että pääsen pois tästä ikuisesta kierrosta pitkin heminauhaa.

Hola y adios

Olen takaisin kotona. Viikko Espanjan auringon alla oli mukavaa. Lämpöä riitti enemmän kuin odotin. Rusketustakin tarttui matkaan. Ja uusia ihania vaatteita ja asusteita. Olen liian kova shoppailemaan. Oli ihanaa tavata taas sukulaisia. Viime vierailustani olikin jo vierähtänyt liian kauan. Viimeksi he olivat Suomessa kesällä. Nukuin serkkuni huoneessa. Illat oli kiva höpötellä tyttöjen juttuja ja vaihtaa viimeiset kuulumiset. Ei matka ihan vaan lomailua ollut. Kummipoika touhuineen piti kiireisenä, samoin kun sukulaisperheen nuori vilkas koira. Kumpaakin sai pitää lähes taukoamatta silmällä. Viime yönä saavuttiin Suomeen ja tämän päivän olenkin ollut ihan töttöröö. Nukuin puolikahteen, kävin kaupassa, tein ruokaa, pesin pyykkiä ja nyt katson elokuvaa. L.A. Gigolo loppui, seuraavaksi ohjelmassa Kuningattaren sisar. Mukavaa sunnuntai iltaa!

Näin tässä sittenkin kävi

En minä jaksanut. Ei minusta ollut siihen vieläkään. Lopetin koulun, sen saman, jo toiseen kertaan. Kun en vaan pystynyt. Ihan järjetöntä miten normaali lukujärjestys voi ahdistaa ihmistä niin paljon. Ja välimatka, kotoa poissa oleminen. En saanut itseäni junaan viikko sitten sunnuntaina. Silloin piti mennä. En pystynyt. Itkin vaan ja jäin. Mietin yöt ja päivät mitä teen. Lopulta sanoin että luovutan. Minä luovutan - miten pahalta se tuntuu myöntää, ettei vieläkään kykene. Miten kauan tämä masennus aikoo viedä voimiani? Millon se antaa minun jatkaa elämääni? Millon taas muistan millainen ihan oikeasti olen, ilman että se joku sisälläni muovaa ja vääristää minut ihan erilaiseksi, väsyneeksi ja kiukkuiseksi ihmiseksi? Se tekee minut hulluksi, kun edes normaaleita askareita ei tahdo aina jaksa suorittaa. Nyt olen taas vailla mitään järkevää suunnitelmaa. Eikä sekään tunnu hyvältä.

ikävästä

Tulin kotiin, Helsinkiin viikonlopuksi. Nyt makaan väsyneenä meidän sängyssä ja katselen ulos haarmaata ja sateista taivasta. Yö meni jälleen huonosti. En osaa oikeen nukkua ilman sinua. Miten suurelta ja kylmältä meidän sänky tuntuukaan, kun siinä pyörii yksin. Puolelta toiselle ja taas toiselle. Etkä ole kummallakaan puolella. En löydä kainaloon, joka rauhottaisi. Ikävöin sinua!

Täällä sitä ollaan

Täällä minä istun uuden asunnon sängyllä ja katselen ulos suurista ikkunoista. Linnut leikkivät keltaisen koivun oksilla. Välillä ne käyvät parvekkeellani. Orkideat ja tuntematon viherkasvi ovat saaneet uudn paikan ikkunalaudalta. Yrttiruukussa kasvaa rucolaa.Tahtoisin myös basilikaa.

Eilen illalla sain netin toimimaan. Samoin digiboksin. Asunto on ihan nätti ja kiva, mutta ei se kodilta ihan tunnu. Minun kotini on Helsingissä. Se on omani. Tämä on väliaikaista. Silti yritän tehdä tästä viihtyisän, että voisin olla täällä edes hetken, aina kaipaamatta muualle. Se on raskasta.

Koulu alkaa tänään vasta kahdelta. Meidän piti tehdä kortit kolmelle ihmiselle. Tänään kerrotaan niistä. Luulen.

Aamu on ollut hidas. Sain äsken puhelun poikaystävältä. Hän oli saapunut Bangkokiin turvallisesti. Ikävöin häntä. Mietin voisinko koskaan itse olla viittä kuukautta pois täältä, Suomesta, kotoa? Olen ehkä liiaksikin koti-ihminen. Mutta se on yksi asia mikä saa olla. Monessa asiassa koitan olla muuta, mutta tämä jääköön. Ihan lluvan kanssa.

Kyläilemässä ja kyläiltävänä

Olin tänään mummilla kyläilemässä. Koskaan en lakkaa ihastelemasta sitä asuntoa. Se on niin vaalea ja valoisa. Se tuoksuu niin hyvälle. Hyvällä tavalla vanhalle ja tutulle. Mummi on aina asunut siellä. Tai ei aina, mutta niin kauan kun minä olen ollut. Siellä on aina siistiä ja kaikki tavarat tarkasti tietyillä paikoilla. Pienenä se haittasi, kun kaikkeen ei saanut koskea. Nykyään osaan katsella ja ihastella. Kauniita asioita ja ihania yksityiskohtia. Pieniä ja sieviä purkkeja ja purnukoita. Virityksiä. Niistä tuntee mummin.

Me syötiin ja tutkittiin vinttiä. Tehtiin löytöjä. Kummasti vanhat 'romut' muuttuvat aarteiksi ajan kanssa. Luin uusimman naistenlehdet ja opetin mummille uuden kännykän toiminnot. Kahviteltiin ruokasalissa ja vaihdettiin kuulumisia. Sovittiin, että ensi kerralla minä kokkaan - linssikeittoa.

Illalla sain puolestani itse kyläilijöitä. Leivoin mustikkapiirakkaa ja keitin tulijoille teetä. Sain ihania tuomisia - kukkia, kirjan ja punaviiniä. Oli ihanaa jutella kynttilänvalossa, keskellä pimeää syysiltaa.
Kiitos kun kävitte!

Se oli kiva reissu

Me oltiin siellä Tampereella lauantai ja sunnuntai. Oli oikeen kiva reissu. Junalla matkustettiin sinne ja takasin. Välissä juhlittiin kaverin tupareissa, tutustuttiin kaupunkiin ja kiusattiin leikillä toinen toisiamme. Käytiin useassa kahvilassa ja nukuttiin Omena hotellissa. Syötiin illallista ruuhka-aikaan Pancho Villassa. Juotiin siideriä ja punaviiniä. Suunnistettiin uuden kännykän navigaattorilla. Päästiin perillle. Ja vieläpä sinne minne oltiin menossa. Katsottiin kauniita näyteikkunoita ja inspiroiduttiin.
Kiitos mukavasta seurasta!

Tampereelle

Kasa kankaita odottaa, että tekisin niistä jotakin. Ne ovat odottaneet jo kauan. Luulen että jo äidin oli tarkoitus tehdä niistä jotain. Ovat olleet varastoissa. Säilössä. Ehkä minä vielä ryhdistäydyn ja saan niistä jotain aikaiseksi.

Tänään lähdetään Tampereelle. Tullaan sitten huomenna takaisin. Kaverilla on tuparit. Edessä on ensin kiva parin tunnin junamatka. Minä, poikaystävä, kaverini ja poikaystävän kaveri. Kiva höpötellä. Illalla sitten juhlistamme uutta kotia.