keskiviikko 21. lokakuuta 2009

Täällä sitä ollaan





Täällä minä istun uuden asunnon sängyllä ja katselen ulos suurista ikkunoista. Linnut leikkivät keltaisen koivun oksilla. Välillä ne käyvät parvekkeellani. Orkideat ja tuntematon viherkasvi ovat saaneet uudn paikan ikkunalaudalta. Yrttiruukussa kasvaa rucolaa.Tahtoisin myös basilikaa.

Eilen illalla sain netin toimimaan. Samoin digiboksin. Asunto on ihan nätti ja kiva, mutta ei se kodilta ihan tunnu. Minun kotini on Helsingissä. Se on omani. Tämä on väliaikaista. Silti yritän tehdä tästä viihtyisän, että voisin olla täällä edes hetken, aina kaipaamatta muualle. Se on raskasta.

Koulu alkaa tänään vasta kahdelta. Meidän piti tehdä kortit kolmelle ihmiselle. Tänään kerrotaan niistä. Luulen.

Aamu on ollut hidas. Sain äsken puhelun poikaystävältä. Hän oli saapunut Bangkokiin turvallisesti. Ikävöin häntä. Mietin voisinko koskaan itse olla viittä kuukautta pois täältä, Suomesta, kotoa? Olen ehkä liiaksikin koti-ihminen. Mutta se on yksi asia mikä saa olla. Monessa asiassa koitan olla muuta, mutta tämä jääköön. Ihan lluvan kanssa.

1 kommentti:

  1. Voi mitä lintuja tarjottimessa! Aika hulvattomia.

    Uskon, että on hyvä antaa joidenkin asioiden olla itsessään. Minäkin olen koti-ihminen, kovasti koti-ihminen ja olen päättänyt antaa sen olla niin. On asioita, joita pystyy muuttamaan ja joita kannattaa muuttaa, mutta tuollaiseen syvään, aina olleeseen minuuteen ei ehkä kannata kajota.

    VastaaPoista