Tässä minä istun. Turkoosilla sohvallani ja mietin mitä kirjoittaisin. Pää on täynnä ajatuksia ja ongelmia, mutta en osaa pukea niitä sanoiksi. Tämä tällainen sanattomuus vaivaa minua usein. Pää on niin täynnä sekavia ajatuksia ja huolia että rintaa puristaa. Minä haluaisin osata olla rento. Haluaisin osata nauttia tästä mitä on nyt. Mutta aina minä mietin, mitä jos asiat olisivat toisin. Jos olisin valinnut toisin, sanonut toisin, tehnyt toisin. Ja edelleen minä pelkään. Naurettavalla tavalla pelkään elämää. Eikö se ole juuri se asia mistä kuuluisi nauttia? Elämähän on se kaikki mitä meillä on. Ja silti minä pelkään. Pelkään niin että itken, kun en muutakaan osaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti