Helminauhaa

Mieleni on ollut pitkään kuin helminauhaa. On parempia hetkiä, jolloin ollaan helmen päällä. Helmen pinta on kuitenkin petollisen liukas. Hetkessä sitä taas putoaa pohjalle. Helmien väliin. Rakoon, josta on vaikea kavuta ylös. Sitä liukuasta helmen pintaa. Toistaiseksi hyvästäkin on vaikea nauttia täysillä, sillä liukastumista pelkää jatkuvasti. Sen tietää taas olevan edessä - tulevan vastaan jossakin vaiheessa. Ero mielessä ja helminauhassa on se, ettei mieli toimi aivan yhtä tasaisesti. Samallaisin tasaisin välimatkoin ja täydellisin muodoin. Välillä ollaan pinnalla vähän pidempään ja toisinaan taas raot tuntuvat liian syviltä, että niistä pääsisi ylös. Toivon että jossain vaiheessa helminauhani katkeaa. Tai että saavun lukon kohdalle, joka jollain konstilla aukeaa. Että pääsen pois tästä ikuisesta kierrosta pitkin heminauhaa.