Olin tänään mummilla kyläilemässä. Koskaan en lakkaa ihastelemasta sitä asuntoa. Se on niin vaalea ja valoisa. Se tuoksuu niin hyvälle. Hyvällä tavalla vanhalle ja tutulle. Mummi on aina asunut siellä. Tai ei aina, mutta niin kauan kun minä olen ollut. Siellä on aina siistiä ja kaikki tavarat tarkasti tietyillä paikoilla. Pienenä se haittasi, kun kaikkeen ei saanut koskea. Nykyään osaan katsella ja ihastella. Kauniita asioita ja ihania yksityiskohtia. Pieniä ja sieviä purkkeja ja purnukoita. Virityksiä. Niistä tuntee mummin.
Me syötiin ja tutkittiin vinttiä. Tehtiin löytöjä. Kummasti vanhat 'romut' muuttuvat aarteiksi ajan kanssa. Luin uusimman naistenlehdet ja opetin mummille uuden kännykän toiminnot. Kahviteltiin ruokasalissa ja vaihdettiin kuulumisia. Sovittiin, että ensi kerralla minä kokkaan - linssikeittoa.
Illalla sain puolestani itse kyläilijöitä. Leivoin mustikkapiirakkaa ja keitin tulijoille teetä. Sain ihania tuomisia - kukkia, kirjan ja punaviiniä. Oli ihanaa jutella kynttilänvalossa, keskellä pimeää syysiltaa.
Kiitos kun kävitte!
hei,
VastaaPoistalöysin blogiisi ilonan kautta.
Voi miten tästä postauksesta tuli oma rakas mummoni mieleen... tuoksu ja tunnelma hänen luonaan :) Hänellä oli aina aikaa kuunnella ja kiinnostua kaikista vähäpätöisimmistäkin jutuistani.
Vuosiin hän ei ole ollut enää vierelläni, vaan istuu jossain korkeammalla ja elää muistoissani...
Olen monesti miettinyt kuinka paljon, paljon köyhempää elämäni olisi ollut ilman häntä - ja kuinka paljon olenkaan häneltä oppinut. Kaikilla ihmisillä pitäisi olla ihana mummo, läpi elämän.