Vaikeaa aikaa

Siitä on aikaa kun olen viimeksi kirjoittanut. Siitä on liian kauan aikaa. Minulla ei vain ole ollut sanoja. Minulla ei vain ole ollut kuvia. Minua ei vain ole huvittanut. Olen voinut taas kovin huonosti. On jotenkin erityisen vaikea aika taas. Mutta ei siitä tänään sen enempää.

Joulu on tulossa. Joitakin koristeita olen ottanut esille. Paljon en ole jaksanut. Olen lähdössä kaksi päivää joulun jälkeen, Bangkokiin poikaystäväni luokse. Odotan sitä. En ole jaksanut juuri miettiä joulua. Se on harvinaista minulle. Todella harvinaista. Yleensä olen niin jouluihminen. Rakastan tätä koko aikaa. Joulun odotusta ja joulukatua. Kierrän kaikki myyjäiset ja markkinat. Nyt kaikki se tuntuu jotenkin kaukaiselta. Väsyttävältä ja rasittavalta. Kaikki mitä pitäisi ylipäätään tehdä. Niinpä en tee. En ole tehnyt paljon mitään ja niin saa nyt tänä vuonna olla. Lahjat minulla on ja se riittää. Ja kortit. Ja joulutähti. Ja on minulla joulukukka ja pipareita. Uusi mekkokin jouluksi. Onhan siinä paljon, mutta se on se tunne joka puuttuu. Se voimakas tunne sisällä, onni ja rauha. Joulunilo. Olen kadottanut sen. Toivon että se palaa, viimeistään ensi jouluksi.