lauantai 31. lokakuuta 2009

Näin tässä sittenkin kävi



En minä jaksanut. Ei minusta ollut siihen vieläkään. Lopetin koulun, sen saman, jo toiseen kertaan. Kun en vaan pystynyt. Ihan järjetöntä miten normaali lukujärjestys voi ahdistaa ihmistä niin paljon. Ja välimatka, kotoa poissa oleminen. En saanut itseäni junaan viikko sitten sunnuntaina. Silloin piti mennä. En pystynyt. Itkin vaan ja jäin. Mietin yöt ja päivät mitä teen. Lopulta sanoin että luovutan. Minä luovutan - miten pahalta se tuntuu myöntää, ettei vieläkään kykene. Miten kauan tämä masennus aikoo viedä voimiani? Millon se antaa minun jatkaa elämääni? Millon taas muistan millainen ihan oikeasti olen, ilman että se joku sisälläni muovaa ja vääristää minut ihan erilaiseksi, väsyneeksi ja kiukkuiseksi ihmiseksi? Se tekee minut hulluksi, kun edes normaaleita askareita ei tahdo aina jaksa suorittaa. Nyt olen taas vailla mitään järkevää suunnitelmaa. Eikä sekään tunnu hyvältä.

perjantai 23. lokakuuta 2009

ikävästä

Tulin kotiin, Helsinkiin viikonlopuksi. Nyt makaan väsyneenä meidän sängyssä ja katselen ulos haarmaata ja sateista taivasta. Yö meni jälleen huonosti. En osaa oikeen nukkua ilman sinua. Miten suurelta ja kylmältä meidän sänky tuntuukaan, kun siinä pyörii yksin. Puolelta toiselle ja taas toiselle. Etkä ole kummallakaan puolella. En löydä kainaloon, joka rauhottaisi. Ikävöin sinua!

keskiviikko 21. lokakuuta 2009

Täällä sitä ollaan





Täällä minä istun uuden asunnon sängyllä ja katselen ulos suurista ikkunoista. Linnut leikkivät keltaisen koivun oksilla. Välillä ne käyvät parvekkeellani. Orkideat ja tuntematon viherkasvi ovat saaneet uudn paikan ikkunalaudalta. Yrttiruukussa kasvaa rucolaa.Tahtoisin myös basilikaa.

Eilen illalla sain netin toimimaan. Samoin digiboksin. Asunto on ihan nätti ja kiva, mutta ei se kodilta ihan tunnu. Minun kotini on Helsingissä. Se on omani. Tämä on väliaikaista. Silti yritän tehdä tästä viihtyisän, että voisin olla täällä edes hetken, aina kaipaamatta muualle. Se on raskasta.

Koulu alkaa tänään vasta kahdelta. Meidän piti tehdä kortit kolmelle ihmiselle. Tänään kerrotaan niistä. Luulen.

Aamu on ollut hidas. Sain äsken puhelun poikaystävältä. Hän oli saapunut Bangkokiin turvallisesti. Ikävöin häntä. Mietin voisinko koskaan itse olla viittä kuukautta pois täältä, Suomesta, kotoa? Olen ehkä liiaksikin koti-ihminen. Mutta se on yksi asia mikä saa olla. Monessa asiassa koitan olla muuta, mutta tämä jääköön. Ihan lluvan kanssa.

tiistai 13. lokakuuta 2009

Kyläilemässä ja kyläiltävänä











Olin tänään mummilla kyläilemässä. Koskaan en lakkaa ihastelemasta sitä asuntoa. Se on niin vaalea ja valoisa. Se tuoksuu niin hyvälle. Hyvällä tavalla vanhalle ja tutulle. Mummi on aina asunut siellä. Tai ei aina, mutta niin kauan kun minä olen ollut. Siellä on aina siistiä ja kaikki tavarat tarkasti tietyillä paikoilla. Pienenä se haittasi, kun kaikkeen ei saanut koskea. Nykyään osaan katsella ja ihastella. Kauniita asioita ja ihania yksityiskohtia. Pieniä ja sieviä purkkeja ja purnukoita. Virityksiä. Niistä tuntee mummin.

Me syötiin ja tutkittiin vinttiä. Tehtiin löytöjä. Kummasti vanhat 'romut' muuttuvat aarteiksi ajan kanssa. Luin uusimman naistenlehdet ja opetin mummille uuden kännykän toiminnot. Kahviteltiin ruokasalissa ja vaihdettiin kuulumisia. Sovittiin, että ensi kerralla minä kokkaan - linssikeittoa.

Illalla sain puolestani itse kyläilijöitä. Leivoin mustikkapiirakkaa ja keitin tulijoille teetä. Sain ihania tuomisia - kukkia, kirjan ja punaviiniä. Oli ihanaa jutella kynttilänvalossa, keskellä pimeää syysiltaa.
Kiitos kun kävitte!

maanantai 12. lokakuuta 2009

Se oli kiva reissu







Me oltiin siellä Tampereella lauantai ja sunnuntai. Oli oikeen kiva reissu. Junalla matkustettiin sinne ja takasin. Välissä juhlittiin kaverin tupareissa, tutustuttiin kaupunkiin ja kiusattiin leikillä toinen toisiamme. Käytiin useassa kahvilassa ja nukuttiin Omena hotellissa. Syötiin illallista ruuhka-aikaan Pancho Villassa. Juotiin siideriä ja punaviiniä. Suunnistettiin uuden kännykän navigaattorilla. Päästiin perillle. Ja vieläpä sinne minne oltiin menossa. Katsottiin kauniita näyteikkunoita ja inspiroiduttiin.
Kiitos mukavasta seurasta!

lauantai 10. lokakuuta 2009

Tampereelle




Kasa kankaita odottaa, että tekisin niistä jotakin. Ne ovat odottaneet jo kauan. Luulen että jo äidin oli tarkoitus tehdä niistä jotain. Ovat olleet varastoissa. Säilössä. Ehkä minä vielä ryhdistäydyn ja saan niistä jotain aikaiseksi.

Tänään lähdetään Tampereelle. Tullaan sitten huomenna takaisin. Kaverilla on tuparit. Edessä on ensin kiva parin tunnin junamatka. Minä, poikaystävä, kaverini ja poikaystävän kaveri. Kiva höpötellä. Illalla sitten juhlistamme uutta kotia.

maanantai 5. lokakuuta 2009

Kirpeä syksy




Tänään oli töitä. Illalla käytiin kävelyllä poikaystävän kanssa. Syysilma oli ihanan kirpeä ja raikas. Huomenna töitä ja illalla siskolle kylään.

Eilen katsottiin Stieg Larssonin leffa Miehet jotka vihaavat naisia. Pidin kovasti. Loppu viikosta mennään katsomaan kakkososa elokuvateatteriin.

(Kuvat Pohjanmaan reissulta viikonloppuna.)

sunnuntai 4. lokakuuta 2009

Ilmassa muuttoja ja muutoksia






Taas vietimme poikaystävän kanssa viikonlopun Pohjanmaalla järjestellen uutta asuntoani. Autossa on istuttu ainakin 13tuntia, joten vähän siinä istumalihaksisto toisinaan puutui. Kirppareita kiertelimme, josta tuloksena räsymatto. Oli ihana viettää kokonainen viikonloppu ilman tietokoneita ja telkkaria. Jutella vaan kaikesta ja olla toista lähellä, ilman häiriötekijöitä.

Varsinaiseen muuttoon on tasan kaksi viikkoa aikaa. Kun ajattelen liikaa, alkaa oksettaa. Yritän olla ajattelematta. En osaa. Punanen lipasto oli kaunis kynttilän valossa. Päivän valossa näkyi maalivalumia. Pitäisi harjoitella enemmän huonekalujen maalausta! Asunto on täynnä erilaisia kynttilöitä. Paljon muita valaisimia siellä ei toistaiseksi olekaan. Lamput kyllä helpottaisivat lukemista ja työntekoa, joten pakko niitä on kattoon virittää. Sitten kun muutan.

Koti täällä Helsingissä on sotkuinen. Siitä on tullut läpikulku paikka ja jotenkin väliaikainen. Ja sitä minä inhoan koko sydämestäni! Koti on minulle maailman tärkein paikka, enkä voi sietää sitä, että se tuntuu jotenkin väliaikaiselta tai keskeneräiseltä. Niin on ollut liian kauan. Tahtoisin siihen pysyvyyttä. Tahtoisin jäädä tänne, niin ettei muuta vaihtoehtoa tarvitsisi edes harkita. Mutta valitsin toisin. Enkä tiedä miksi?!