keskiviikko 24. helmikuuta 2010
Kuala Lumpur
Vietimme pidennetyn viikonlopun Kuala Lumpurissa. Katselimme nähtävyyksiä ja shoppailimme. Meillä oli huone hotellin 27. kerroksessa. Näkymät oli hienot! Lämpötila oli kuuma sielläkin. Ehkä vielä kuumempi kun täällä Bangkokissa. Mittari näytti ensimmäisenä päivänä 39 astetta. Muina päivinä ei mittareihin törmätty. Kunnon sade ukkosineen ja salamoineen yllätti meidät joka ilta, ensimmäistä lukuun ottamatta. Nyt meillä on viikon verran täällä Bangkokissa, sitten lähdetään Balille kymmeneksi päiväksi. Ja pian on jo maaliskuun loppu ja koti alkaa kutsua. Voi kuinka sinne välillä kaipaankaan!
keskiviikko 17. helmikuuta 2010
Kiinalainen uusi vuosi
Vähän myöhässä näitä kuvia päivitän. Tämä tapahtui sunnuntaina. En vain saanut aikaiseksi aiemmin.
Kuvat ovat Bangkokista, Chinatownista. Oli kiinalainen uusi vuosi. Ihmisiä oli valtava määrä. Kulkue oli vähän pettymys. Ei sellaisia lohikäärmeitä kuin olisin odottanut. Ei mitään suurta showta. Nähtiin me kyllä Thaimaan kuningatar. Se oli suurempi show, kun mikään muu.
torstai 11. helmikuuta 2010
Rakas ystävä
Sain ystävänpäiväkortin toiselle puolelle maapalloa! Voi kuinka ihania ystävät ovatkaan. Ja kaipaan häntä niin. Yhteisiä juttutuokioita, kahvitteluja, maailmanparannusta. Kaipaan ajatusten ja mielipiteiden vaihtoa. Puhumista yhteisestä mielenkiinnonkohteesta. Siitä, mikä meidät alunperin yhdisti. Ja mitä me toisinaan niin yritimme vältellä, ettei kaikki pyörisi vain yhden ja saman asian ympärillä. Kaipaan ystävääni.
Minulla on ikävä sinua T.
Kiitos kortista! Tulin niin iloiseksi.
maanantai 8. helmikuuta 2010
On kuumempi taas
keskiviikko 3. helmikuuta 2010
Muutoskin tulee vielä
Päivät täällä vierivät eteen päin. Toiset nopeammin kuin toiset. Koitan taiteilla niissä päivissä mukana. Pysyä matkassa. Toisinaan olen tylsyydestä turhautunut vieraassa maassa ja kulttuurissa. Kaipaan kotiin. Toisinaan on lapsellisen helppoa heittäytyä tähän toimettomuuteen. Ei juuri mitään mitä pitäisi tehdä. Mutta se kaikki muuttuu kun palaan kotiin. Sen on muututtava. Ja se ajatus kauhistuttaa. Saa jähmettymään paikoilleen kuin auton valojen keilaan eksyneen jäniksen. Ja samaan aikaan odotan sitä kärsimättömästi. Jos vaan ei olisi sitä epäonnistumisen pelkoa. Se tekisi kaikesta helpompaa. Ja toisaalta, mitä siitä jos epäonnistun. Kunpa vaan niin osaisin ajatella. Yritän järjestää pääni sisäistä sekamelskaa. Saada ajatuksia oikeille paikoille. Olen tehnyt sitä jo kauan. Tuleekohan ikinä valmista?
tiistai 2. helmikuuta 2010
Singapore
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)