Pimeänä aamuna

Herättiin tänään kuudelta. Ei saatu enää unta. Noustiin ja puettiin. Mentiin ulos valokuvaamaan. Aamu oli kaunis ja pimeä. Keltainen ja punainen. Käytiin kaupassa ja tultiin kotiin. Poikaystävä teki aamupalaa ja kohteli kuin prinsessaa. Ihana aamu!

Kävin leikkauttamassa hiuksiin uuden mallin. Taas lyhyen. En koskaan jaksa kasvattaa pitkää. Korkeintaan olkapäille ja taas leikkaan. Tykkään kyllä tästä uudesta.

Kävin katsomassa Pedro Almodovarin uuden leffan Särkyneiden syleilyt. Kaunis! Oli kivaa seuraa ja tärkeitä keskusteluita elokuvan jälkeen. Kiitos kivasta illasta!

Syvällä tässä kauniissa syksyssä, näissä väreissä

Haluaisin oppia ranskaa ja oppia soittamaan kitaraa. Haluaisin muuttaa Pariisiin - joksikin aikaa. Lähteä sinne vaikka töihin muutamaksi kuukaudeksi. Sitten kun valmistun. Mutta vasta sitten. Ensin haluan koulun pois alta. Haluaisin myös jatkaa pianotunteja. Viimeisistä on niin kauan. Niin kauan, että ajattelin ettei enää voi aloittaa uudelleen. Reilu viikko siitten eräs tuttuni kuitenkin soitti pianoa niin mielettömän kauniisti, että kyynel tuli silmään. Lumouduin. Tulin toisiin aatoksiin. Miksen voisi vielä jatkaa? Tahtoisin oppia vielä paljon lisää! Tahtoisin olla parempi. Osata paremmin.

Tänään oltiin vanhempieni luona viettämässä rauhallista sunnutaipäivää. Sain myös kolmepäiväisen maalausprojektini valmiiksi. Lapsuuden puinen kirjoituspöytä-lipasto sai uudeksi värikseen punaisen. Vien sen mukanani opiskelupaikkakunnalle, vaaleaan asuntoon tuomaan vähän väriä. Jo se olikin aika saada käyttöön näin monen vuoden jälkeen.

Kun aina vaan väsyttää!

Hoj-joi. En ole tännekään saanut kirjoittettua moneen päivään. En oikeen saa taas mitään muutakaan aikaiseksi. Töissä mennyt nyt kaksi päivää, yksi jäljellä. Ennen sitä viikonloppu. Samoin huomisen jälkeen, vapaata. Silti väsyttää. Turhauttaa. Nämä päivät ja tämä kaikki. En jotenkin saa mistään kiinni. En oikein tiedä mitä odottaa tai minne suunnata. Kuin olisi eksynyt, eikä mitään aavistusta mihin suuntaan jatkaa. Ja vaikka päätöksen on tehnyt, siltikään ei ole varma, onko suunta oikea. Epävarma ja pelokas olo.

Kylmää ja villaa

On ollut kaksi jo tosi kylmää päivää. Nautin. Saa vihdoin pukeutua villatakkiin ja paksuihin villasukkiin. Löysin nämä "pampulasukat" jo varmaan kuukausi sitten. Nyt vihdoin pääsen käyttämään. Kotonakin pidän ikkunoita auki. Ihan vain siksi että voisi pukeutua villaan. Se johtaa kyllä usein sanaharkkaan. Meitä kun on täällä vilukissa ja kuumakalle. Minä se jälkimmäinen.

Olen lähdössä tapaamaan vanhoja kavereita. Varmasti mukava ilta tiedossa. Hauskaa perjantai-iltaa kaikille!

Rakastatko mua vielä silloin...

Tänään on ollut paljon aikaa miettiä. Paljon aikaa yksin. Omissa ajatuksissa. Olen yrittänyt kuunnella, miltä minusta tuntuu ja missä tällä hetkellä mennään.
Flunssa alkaa hellittää, joten ajatukset taas kulkevat. Tunnen olevani jotenkin kaukana itsestäni. Enkä oikein ymmärrä mitä yritän kertoa. Itselleni.
Mietin pitkälle tulevaan ja ihan lähellekin. Mietin myös paljon mennyttä. Ikävöin rakkaita. Syksyllä aina ikävöin äitiä. Metsänlasta saappaat jalassa. Haluaisin usein olla kuin hän oli ja tehdä kuten hän teki. En vain muista millainen - ja miten.
Tahtoisin tietää millaisessa asetelmassa ollaan kuuden ja puolen kuukauden kuluttua. Silloin poikaystävä palaa Suomeen. On ollut silloin poissa viisi kuukautta. Miten me sillon voidaan? Voiko jatkaa siitä mihin jää vai ollaanko ihan eri ihmisiä siinä vaiheessa? Paljon kuitenkin ehtii tapahtua yli 160:ssä päivässä.
Olen levoton. Omakin muutto, koulun jatko ja toinen paikkakunta kaukana kotoa, lähestyvät päivä päivältä. En osaa oikein keskittyä mihinkään. Pitäisi alkaa pakkailemaankin, mutten haluaisi niitä laatikoita ja nyssäköitä vielä nurkkiin pyörimään. Muistuttamaan lähdöstä. Muistan sen kyllä ilman niitäkin. Ihan tarpeeksi usein. Liiaksi.
Olen jo osaksi menossa, vaikka aikaa on vielä reilu kuukausi. Olo on valtavan haikea!

Sairastan

Se sai minut. Flunssa, jota vastaan niin kovasti taistelin. Selätti ja väsytti. Nyt sairastan.

Olen ihan hurahtanut kappaleeseen Creep (Live in Boston), mutta Brandi Carlilen laulamana. Kuuntelen sitä uudelleen ja uudelleen ja uudelleen. Ja taas alusta. Naisen ääni on mahtava, ja kappale koskettaa jotakin jossain syvällä minussa. Se melkein itkettää. Enkä vielä oikein ymmärrä miksi.

Pesin hiukset terva-shampoolla. Nyt aina kun käännän päätä ja tukka liikahtaa, tunnen tervan tuoksun. Siitäkin huolimatta, että nenä on tukossa. Tuoksu on kaunis. Pidän siitä.

Poikaystävä on iltavuorossa tällä viikolla. On ollut kaksi rauhallista aamua, ja toisena jopa valmis aamiainen katettuna. Ihanaa hemmottelua sairastavalle, vaikkei toinenkaan ole vielä täysin tästä toipunut.

Illalla ystävä tulee seuraksi. Katsotaan suomalainen elokuva Erottamattomat, kun se on vielä näkemättä. Puhutaan tyttöjenjuttuja. Syödään ehkä vähän juustoja ja suolakeksejä. Voisin keittää teetä uuteen turkoosiin teepannuun, jonka sain siskolta syntymäpäivänä lahjaksi. Se saa olla sopiva suunnitelma tälle illalle.

Paha mieli liikkeellä

Minne tämä päivä taas katosi? Riitoihin ja pahaan mieleen. Haluaisin oppia ratkomaan asiat riitelemättä. Yleensä kartankin niitä, mutta sekään ei toimi. Silloin paha olo jää sisälle. Antakaa anteeksi. Kunpa huominen olisi taas iloisempi.

Tässä odotellessa

Viikonloppu. Kavereita tulossa kylään - illanistujaiset. Kivaa. Odotan jo huomista. Tosin pitäisi imuroida. Vähän siivoilla ennen vieraita. Ja tehdä pizzaa. Käydä kaupassa. Kaipa ehdin. Onhan koko huominen. Kokonainen päivä ennen iltaa.

Kovasti meinaa flunssa iskeä. Sai jo poikaystävän. Minä vielä taistelen vastaan. Yleensä kyllä sairastun ensin. Heräsin yöllä nenä tukossa. En saanut nukahdettua. Nousin. Join mustaviinimarjamahua ja kaivoin pakkasesta samaisia marjoja raejuuston joukkoon. Villasukat jalkaan. Aamulla olo oli parempi. Missä lie syy.

Aurinko laskee

Makuuhuoneeseen paistaa ihanasti ilta-aurinko. Se maalaa seinään kauniita kuvia ja värejä. Valkeat perhoset kimaltelevat. Vihreä ja keltainen raidottavat seinän.

Tuoksuva talo

Koti tuoksuu hyvälle. Meille tuli eilen myyntiin ihania tuoksupusseja ja pitihän niitä hankkia heti kotiin. Nyt aamulla kun heräsin, mieto kaunis tuoksu oli vallannut huoneiston. Mikä ihana tapa herätä.

Aurinko. Sekin on ilmestynyt taas jostakin taivaalle. Näyttää syksyisen raikkaalta ja kauniilta. Lehdetkin vaihtavat väriä. Vastapäisellä pihalla kasvavassa vaahterassa osa lehdistä on oransseja. Suurin osa kuitenkin vielä vihreänä. Viikonloppuna Pohjanmaalla puut olivat jo ihan keltaisia ja oransseja. Ei enää vihreyttä juuri missään.

Pitäisi lähteä hoitamaan asioita, mutta ei huvittaisi. Haluaisin lähteä ulos, jonnekin metsään. No ehkä ulkoilen huomenna.

Tänään tapaan erään ihmisen ensimmäistä kertaa. Odotan jo.

Reissussa ja kahdessa kodissa

Palattiin juuri takaisin kotiin. Olimme viikonlopun opiskelupaikkakunnallani Pohjanmaalla. Veimme ensimmäiset kalusteet uuteen kotiini. Ison sängyn, työpöydän, kirjahyllyn, lamppuja ja muuta pienenpää tavaraa. Joimme punaviiniä ja sisustimme asuntoa. Aika mukavaa!

Asunto oli oikeen kiva. Yllätyin ihan, kuinka suurelta 35 neliötä tuntui. Oli vaatehuonekin ja parveketta koko asunnon leveydeltä. Joitain kalusteita täytyy vielä viedä lisää ennen lopullista muuttoa lokakuun puolivälissä. Ajattelin maalata yhden vanhan lipaston kirkkaan punaiseksi. Tuo vähän väriä muuten niin vaaleaan asuntoon ja sointuu kumminkin yhteen muiden kalusteiden kanssa. Sain vähän uutta intoa ja puhtia syksyyn, ja juuri nyt kaikki ei näytäkään ihan niin synkältä kuin aiemmin. Ehkä siitä viiden kuukauden erostakin jotenkin selvitään - toivon.

Kiukkupussi

Huonoa seuraa, sitä olen tänään ollut. Kiukutellut, kun kaikki taas tahtoo ärsyttää. Pudotin kännykänkin töissä vessanpönttöön - vahingossa. Sekin suututtaa. Ei se toimi enää.

Ja viikonlopun muuttoreissu stressaa. Niin paljon vielä tehtävää ja näinä työpäivinä en jaksa illalla mitään. Onneksi on torstai vapaa ja aikaa silloin pakata. Huomenna pitäisi hakea pesukone varastosta. En jaksa vielä oikeen ajatella. Tai oikeastaan sitä miettiessähän tämä ilta onkin kulunut. Mihin se mahtuu ja millä se viedään? Kenen autolla lähdetään ja millon haetaan peräkärry? Matkasta tulee pitkä. No onneksi on varattu aikaa.

Netti pitäisi muistaa avata ja posti kääntää...ja kotivakuutus hankkia, soittaa talkkarille, ja, ja ....