Taas vietimme poikaystävän kanssa viikonlopun Pohjanmaalla järjestellen uutta asuntoani. Autossa on istuttu ainakin 13tuntia, joten vähän siinä istumalihaksisto toisinaan puutui. Kirppareita kiertelimme, josta tuloksena räsymatto. Oli ihana viettää kokonainen viikonloppu ilman tietokoneita ja telkkaria. Jutella vaan kaikesta ja olla toista lähellä, ilman häiriötekijöitä.
Varsinaiseen muuttoon on tasan kaksi viikkoa aikaa. Kun ajattelen liikaa, alkaa oksettaa. Yritän olla ajattelematta. En osaa. Punanen lipasto oli kaunis kynttilän valossa. Päivän valossa näkyi maalivalumia. Pitäisi harjoitella enemmän huonekalujen maalausta! Asunto on täynnä erilaisia kynttilöitä. Paljon muita valaisimia siellä ei toistaiseksi olekaan. Lamput kyllä helpottaisivat lukemista ja työntekoa, joten pakko niitä on kattoon virittää. Sitten kun muutan.
Koti täällä Helsingissä on sotkuinen. Siitä on tullut läpikulku paikka ja jotenkin väliaikainen. Ja sitä minä inhoan koko sydämestäni! Koti on minulle maailman tärkein paikka, enkä voi sietää sitä, että se tuntuu jotenkin väliaikaiselta tai keskeneräiseltä. Niin on ollut liian kauan. Tahtoisin siihen pysyvyyttä. Tahtoisin jäädä tänne, niin ettei muuta vaihtoehtoa tarvitsisi edes harkita. Mutta valitsin toisin. Enkä tiedä miksi?!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti