Näistä päivistä täällä

(Kuvat Koh Taolta)

Päivät täällä Bangkokissa menevät vauhdilla. Melkeen koko ajan ollaan liikenteessä johonkin suuntaan. Liikenne on tuskaista - hidasta ja ruuhkaista - lähes tauotta. Toisinaan ihmispaljous ahdistaa. Onneksi meillä on tämä yksiö. Tämä väliaikainen koti, jossa on hiljaista ja rauhallista. Korkeintaan tenniksen äänet kantautuvat ikkunasta. Alakerrassa halpa ruokapaikka. Niin ja pieni kauppa/kahvila. Ja se mies siellä on niin ihanan ystävällinen. Aina hymyilee. Sieltä saa jäätelöannoksia, erikoiskahveja tai ihan vaan nuudeleita.
Pariin kertaan ollaan käyty elokuvissa. Sherlock Holmes ja Did you hear about Morgans on nyt nähty.
Kaksi kaveriani ovat täällä enää muutaman päivän. Torstai iltana on heillä lento kotia kohti. Minä taidan vielä jäädä. Ainakin vähäksi aikaa. Kun ei nyt ole välttämätöntä palata kotiinkaan. Vähän olisi kyllä koti-ikävä, mutta ihan hyvä on täälläkin.

Uusi vuosi Koh Taolla

Täällä minä nyt olen. Thaimaassa. Takaisin jo Bangkokissa. Viimeinen viikko vietettiin kauniilla Koh Taolla. Paratiisimainen saari, jonka turismi on valitettavasti pilannut.
Saavuin Bangkokiin kahden ystäväni kanssa 27. joulukuuta. Meillä kävi valtavan hyvä tuuri, sillä saimme lentää business -luokassa. Mitkä tilat! Miten ihanaa olikaan nähdä poikaystävää yli kahden kuukauden jälkeen. Vietimme pari ensimmäistä päivää Bangkokissa ja uudeksi vuodeksi lähdimme kohti Taoa. Bussimatka kesti päälle seitsemän tuntia ja lauttamatka vielä n. puolitoista. Viikko Taolla vietettiin rennosti lähinnä auringossa makoillen. Pidin kovasti rantaravintoloista, jotka levittivät illan tullessa ja meriveden laskiessa lisää pöytiä rantahiekalle. Siellä me istuskelimme tyynyillä ja katselimme tulitanssijoita. Taitavaa porukkaa! Kävimme me myös snorklausretkellä. Näimme erikoisia ja värikkäitä kaloja. Suuren helmisimpukan, mustekalaparven ja rauskun. Niin ja tietysti koralleja.
Eilen illalla saavuimme matkan uuvuttamina takaisin kaupunkiin. Olipa ihana päästä lämpimään suihkuun ja puhtaisiin lakanoihin.
Nyt poikaystävä on koulussa, toinen ystäväni Malesiassa ja me lähdemme uima-altaalle toisen ystäväni kanssa.

Ihanaa joulun aikaa!

Lumipyryssä

On pyryttänyt lunta ihan valtavasti. Miten ihanaa! On niin kaunista. Aamulla herätessäni lunta tuli niin paljon etten nähnyt vastapäisiä taloja. Auton olen tämän kahden päivän aikana putsannut ainakin viisikymmentä kertaa. Se on aina ihan luminen kun hetkeksi pysähtyy. Eilen löysin ihanan pienen lahjatavara liikkeen. Minulle uuden, muuta kuulemma kuitenkin jo 50 vuotta vanhan. Ihana löytö! Nyt istyn kynttilän valossa ja odota joulua. Odotan jo kovasti. Ja matkaa myös!

Talvipakkasella

Tämän ihanan villatakin sain lahjaksi viime jouluna. Olen käyttänyt sitä paljon, ja se näkyy. Nukkaa kertyy sinne tänne, mutta se ei menoa haittaa. Erityisen kovassa käytössä se on nyt tällä säällä. Tällä talvipakkasella, kun tuntuu ettei mikään vaatekerta ole tarpeeksi. Nautin tästä lumesta ja tästä kylmästä, mutta samalla palelen koko ajan. Sisälläkin. Minulla on muutenkin menossa värillisesti harmaa-kausi. Jostain syystä se väri miellyttää tällä hetkellä kovasti ja uusimmat hankinnatkin ovat tainneet olla pitkälti harmaita. Ei harmaan aina tarvitse olla kirosana. Siispä, valkeaa ja harmaata joulun odotusta!

Vaikeaa aikaa

Siitä on aikaa kun olen viimeksi kirjoittanut. Siitä on liian kauan aikaa. Minulla ei vain ole ollut sanoja. Minulla ei vain ole ollut kuvia. Minua ei vain ole huvittanut. Olen voinut taas kovin huonosti. On jotenkin erityisen vaikea aika taas. Mutta ei siitä tänään sen enempää.

Joulu on tulossa. Joitakin koristeita olen ottanut esille. Paljon en ole jaksanut. Olen lähdössä kaksi päivää joulun jälkeen, Bangkokiin poikaystäväni luokse. Odotan sitä. En ole jaksanut juuri miettiä joulua. Se on harvinaista minulle. Todella harvinaista. Yleensä olen niin jouluihminen. Rakastan tätä koko aikaa. Joulun odotusta ja joulukatua. Kierrän kaikki myyjäiset ja markkinat. Nyt kaikki se tuntuu jotenkin kaukaiselta. Väsyttävältä ja rasittavalta. Kaikki mitä pitäisi ylipäätään tehdä. Niinpä en tee. En ole tehnyt paljon mitään ja niin saa nyt tänä vuonna olla. Lahjat minulla on ja se riittää. Ja kortit. Ja joulutähti. Ja on minulla joulukukka ja pipareita. Uusi mekkokin jouluksi. Onhan siinä paljon, mutta se on se tunne joka puuttuu. Se voimakas tunne sisällä, onni ja rauha. Joulunilo. Olen kadottanut sen. Toivon että se palaa, viimeistään ensi jouluksi.

Ystäviä

Olen tavannut kahtena peräkkäisenä päivänä kahta vanhaa ystävääni, joihin pidän ihan liian vähän yhteyttä. Eilen vietin ihanan päivän kahden ihanan tytön kanssa. Molempiin olen tutustunut kesätyössä Lintsillä, toista näen aivan liian harvoin. Hänen seurassaan tulen aina hyvälle tuulelle. On ihanaa, kun maailmasta löytyy peruspositiivisia ihmisiä. Sellaisia, joiden ensimmäinen reaktio on lähes aina positiivinen. Sellainen tahtoisin olla. Joskus olin - ainakin enemmän kun nykyään.

Tänään puolestaan näin vanhaa koulukaveria, jonka olen viimeksi nähnyt varmaan puolitoista vuotta sitten. Oli ihanaa vaihtaa kuulumisia ja pohtia mihin tämä maailma meitä kuljettaa. Suunnitelmat ovat ilmeisen auki molemmilla.

Kiitos ihanille ystäville, joiden kanssa arki tuntuu valoisammalta. Kiitos, että olette olemassa!