Onneksi on joskus näitä parempiakin aamuja. Niitä jolloin olo on keveä ja mieli pirteä. Kaikkea sitä pahaa oloa on niin paljon ja usein, että nämä kauniit ja hyvät hetket tuntuvat toisinaan ihan epätodellisilta. Että voiko näinkin olla? Että näinkö se oli ennen? Ei mitään ihmeellistä. Kiva päivä tulossa siskon kanssa. Yhdet messut ja varaston siivousta. Ja sehän tästä tekee niin ihmeellistä, kun ei oikeen ole mitään ihmeellistä, ihan se arki vaan, ja silti joskus se tuntuu hyvältä. On taas jotain mihin pyrkiä. Pysyvämpään tällaiseen olotilaan. Vielä jonain päivänä...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti