Käytiin viikolla pikavisiitillä Tukholmassa. Siellä oli jo ihan kevät. Kadut paljaina lumesta ja ilmassa kuivaa hiekkapölyä. Aurinko paistoi. Vain tuuli oli kylmä. Oltiin me ja ystäväpariskunta. Se teki hyvää, pieni vaihtelu tähän arjen keskelle.
Kotiin ostin ison nipun valkoisia tulppaaneja. Keltaisista en oikeen pidä, mutta nämä valkoiset... ihania!
Mielikin taas seilailee omiaan. Olen ollut paljon mietteissäni ja vähän alamaissa. Nyt paha olo ei kuitenkaan säikäytä minua ahdistuksen pyöritykseen, kuten aiemmin. Tiedän sen olevan hetken tässä. Mutta tiedän myös, että se menee taas pois. Tiedän, että minun pitää antaa sen tulla ja mennä. Se on osa minua, jonka kanssa yritän opetella elämään.
Kävin tänään elokuvissa keskellä päivää. Intensiivinen ja koskettava draama Sovinto jäi pyörimään mieleen.
Olen saamaton. En saa aloitetuksi projekteja, jotka ovat pyörineet päässä jo pitkään. Tahtoisin vaan nukkua. Se ei ole hyvä, koska aurinko paistaa ja pitäisi mennä ulos. En mene. En ainakaan tänään. Tämä tuli jostain mieleeni. Kaunis kappale, joka itkettää helposti.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti