Ulkona on kevät. Tein pitkän kävelylenkin. Varikset rakentavat pesää. Keräsivät koirankarvatuppoja nokkaansa ja lensivät korkeuksiin. Lintubongarit olivat löytäneet sen ainoan jäättömän kohdan mereltä. Siellä sukelteli telkkiä. Ja niiden bongareiden kameroiden putket olivat ainakin viisi kertaa suurempia kuin omani. Kuvasin sillalla pilkkijöitä. Ruskea koira tuli tutkimaan puuhiani. Kävin kaupassa ja leivoin piirakan. Odotan siskoa ja kummipoikaa kylään. Sain surullisia uutisia ja taas muistutuksen siitä, kuinka epätietoisia olemmekaan päiviemme määrästä. Luulen kyllä, että muistaisin vähän vähemmälläkin muistuttelulla. Että en ehkä pelkäisi niin paljon, jos välillä saisin unohtaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti