Teoksesta Musta Vuode

Pidit kiinni, ruohosta, ote ei irronnut, ratkesi,
elämä vain pettää.
Vedetty väkisin, uurteita
sulassa maassa, routaantui, ei sula enää koskaan
kevään niityiksi.
Tuhoaja, kisko minut kuin märkä ruoho, raahaa ja
upota, liota, liuota.
Vihreäsilmäinen peto ojentelee kynsiään.

- Anne Hänninen -