Heinäkuu loppuu tänään. Kesää on jäljellä vajaa kuukausi, ehkä puolikas. Syksy lähestyy jo vauhdilla. Tutkailin eilen omenapuita. Niidenkin sato on kypsymään päin. Sekin tarkoittaa syksyä. Samoin kuin kohta alkava sienestyskausi. Minne se kesä aina katoaa? Kuinka se voi aina vaan mennä nopeammin? Tänään on synkkä ja sateinen päivä.
Lokakuussa lähestyvä muutto kaihertaa jo mieltä. Sitä ei voi sivuuttaa. On taas jätettävä tämä koti talveksi. Yritettävä rakentaa se muualle. Paikkaan, joka ei ole sydämessä koti. Se on vaikeaa. Toivon vaan ettei tällä kertaa liian vaikeaa. Koko syksy ja talvi tuovat mukanaan suuria muutoksia. Muutoksia joita ei tahtoisi vielä ajatella. Silti päivääkään ei mene etteivät ne olisi mielessä. Se tekee mielestä haikean.
Ajattelin lähteä hankkimaan lisää lankoja neulottavaksi. Illalla meidät on kutsuttu kylään. Syömään ja seurustelemaan. Odotan jo sitä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti