Ilta vähän viileni ja ikkunasta jopa tuulahtelee harvakseltaan paljasta ihoa silitteleviä henkäyksiä. Tuulettimenkin pystyin vihdoin sammuttamaan. Johan se monta päivää on lähes tauotta pyörinytkin.
Tähän kolmannen kerroksen asuntoon paistaa ilta-aurinko. Se nostaa asunnon lämpötilaa entisestään. Ikkunat ovat vain yhteen suuntaan. Ilma ei kierrä. Ihmeellinen helle täällä. Suomessa. Ei se kurja juttu ole. Ihan kiva vaan. Ainakin toistaiseksi.
Silti... Malttamattomasti odotan jo syyskuuta. Silloin muutetaan uuteen, isompaan kotiin. Ja siellä on parveke - merelle! Valtavan vaikeaa on luopua tästä kodista. Ensimmäisestä omasta. Mutta lisätila on meille kahdelle tarpeen. Haaga vaihtuu Arabiaan ja kesä syksyyn. Koulukin alkaa. Uusi ja erilainen, tuntematon ala. Vähän pelottaa. Koitan vielä olla ajattelematta sitä liikaa.
Kauniisti hämärtyy heinäkuinen ilta. Sytytin muutaman tuikun. On niin hämärää jo, että ne ovat ihan edukseen. Lintujen rupattelu kuuluu sisälle. Ja liikenne. Muuten on hiljaista. Ihanaa.
Olen kuunnellut tätä tänään moneen otteeseen. Siitä tulen aina hyvälle mielelle. Muistan keskittyä hetkeen. Edes hetken.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti