Uneliaita päiviä, väsyneitä öitä

Nukun tällä hetkellä valtavasti. Nukun suurimman osan vuorokauden tunneista. Yöunet eivät ole levollisia, heräilen paljon. Nukun silti kellon ympäri. Ja kun viimein jaksan herätä. En saa aikaiseksi mitään. En ainakaan mitään mitä pitäisi. Olen hereillä muutaman tunnin ja sitten väsyttää jo niin, että on mentävä päiväunille. Ja sitten on jo iltapäivä ja ilta. Odotan myöhempää iltaa, että voisin mennä takaisin nukkumaan. Mietin voiko kello kuusi mennä yöunille. En mene, mutta makaan sängyssä kunnes kellon viisarit ovat pyörineet tarpeeksi monta kierrosta ja voin antaa luvan itselleni taas nukkua. Näen paljon unia. Sekavia ja ahdistavia. Herään öisin hikisenä. Asiat eivät ole hyvin unissa, mutta sentään ne eivät ole todellisia. Unista voi aina herätä todellisuuteen, mutta todellisuudesta ei voi herätä parempaan. Nukkuessa on ainut hetki kun voin olla ajattelematta. Silloin pääsen eroon samoista ahdistavista asioista, jotka kiertävät samaa ahdistavaa kehää löytämättä ratkaisua. Ja vaikka asiat seuraavat osittain uniin, silloin ne ovat epätodellisia. Eivät oikeita, eikä niitä tarvitse ottaa vakavasti. Mutta aina välillä on herättävä näihin päiviin ja pahaan oloon. Liian moniin ajatuksiin. Tekemättömien asioiden lista venyy...