Tänään on ollut paljon aikaa miettiä. Paljon aikaa yksin. Omissa ajatuksissa. Olen yrittänyt kuunnella, miltä minusta tuntuu ja missä tällä hetkellä mennään.
Flunssa alkaa hellittää, joten ajatukset taas kulkevat. Tunnen olevani jotenkin kaukana itsestäni. Enkä oikein ymmärrä mitä yritän kertoa. Itselleni.
Mietin pitkälle tulevaan ja ihan lähellekin. Mietin myös paljon mennyttä. Ikävöin rakkaita. Syksyllä aina ikävöin äitiä. Metsänlasta saappaat jalassa. Haluaisin usein olla kuin hän oli ja tehdä kuten hän teki. En vain muista millainen - ja miten.
Tahtoisin tietää millaisessa asetelmassa ollaan kuuden ja puolen kuukauden kuluttua. Silloin poikaystävä palaa Suomeen. On ollut silloin poissa viisi kuukautta. Miten me sillon voidaan? Voiko jatkaa siitä mihin jää vai ollaanko ihan eri ihmisiä siinä vaiheessa? Paljon kuitenkin ehtii tapahtua yli 160:ssä päivässä.
Olen levoton. Omakin muutto, koulun jatko ja toinen paikkakunta kaukana kotoa, lähestyvät päivä päivältä. En osaa oikein keskittyä mihinkään. Pitäisi alkaa pakkailemaankin, mutten haluaisi niitä laatikoita ja nyssäköitä vielä nurkkiin pyörimään. Muistuttamaan lähdöstä. Muistan sen kyllä ilman niitäkin. Ihan tarpeeksi usein. Liiaksi.
Olen jo osaksi menossa, vaikka aikaa on vielä reilu kuukausi. Olo on valtavan haikea!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti